Big Brotherin 11. viikkotehtävänä ollut työviikko saatiin päätökseen torstaina. Tehtävässä osa asukkaista joutui tekemään BB:n antamia työtehtäviä ja osa sai keskittyä laiskotteluun ja mässäilyyn. Kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen ja tehtävä epäonnistui.
Maanantaina Sauli, Niko ja Kadi joutuivat Hopea-makuuhuoneeseen työtä tekevään ryhmään, kun Riitta, Farbod, Suvi ja Jarkko pääsivät lisähuoneeseen ja pihalle laiskottelu- ja herkutteluryhmään. Työtiimin tehtävät vaihtelivat maanantain ja tiistain paperiliitintehtaasta keskiviikon ruuvien ja mutterien testaukseen sekä torstain ruuvien pussitukseen. Laiskottelu- ja herkutteluryhmä saivat maanantaina sauna- ja grillauspäivän, tiistaina huvipuistopäivän, keskiviikkona krapulanhoitopäivän ja torstaiksi urheilupäivän.
Viimeisenä päivänä alkoivat Hopea-makuuhuoneen väen epäilykset herätä ulkoporukan toimista. He ihmettelivät, tekivätkö he yleensä mitään ja heidän haluttomuutensa työpäivän jälkeen kummastutti myös. Pitkin päivää Sauli, Niko ja Kadi keskustelivat toisten tehtävistä ja kaikki kulminoitui viimeisen työpäivän päätyttyä, jolloin he toivat epäilyksensä julki toiselle ryhmälle. Riitta, Farbod, Suvi ja Jarkko puolustautuivat huonolla menestyksellä, eikä selitykset uponneet työläisiin.
Viikkotehtävän viimeinen puolituntinen, jolloin työläiset toivat epäilyksensä julki, taisi olla kohtalokas tehtävän onnistumisen kannalta. Noin puoli tuntia työpäivän päättymisen jälkeen BB alkoi julkistaa viikkotehtävän tulosta. Asukkaat näkivät myös talon televisiosta tapahtumia, jolloin ilmeet vaihtuivat huvittuneista epäuskoisiin.
Videon nähtyään BB julkisti tuloksen, jonka tyly anti oli, että viikkotehtävä oli epäonnistunut. Tuloksen kuultuaan alkoi kova spekulointi tehtävänannon määritelmistä ja siitä, kenen vastuulla epäonnistuminen oli. Etenkin Farbod tuntui syyllistävän Hopea-makuuhuoneen porukkaa, joka ei malttanut pitää kielenkantojaan kurissa epäilystensä suhteen. Loppupäätelmä taisi kuitenkin olla muiden mielestä, että yksittäistä syyllistä ei voi nimetä. Saulia lähinnä harmitti se, ettei 1,12 €:n viikkobudjetilla pysty kioskilta ostamaan tupakkaa.
Oma tulkintani on, että tehtävä kaatui laiskotteluporukan huonoon valehteluun. Tarinat olivat liian suurpiirteisiä ja suorastaan huonoja. Vähän fiksumpia tarinoita etenkin siihen, miksei laiskottelijat olleet syöneet työpäivän aikana muuta kuin proteiinipatukoita. Hopea-makkarin työläiset eivät millään voineet tietää toisten tehtävästä, joten heitä on paha syyllistää, koska eivät he pysty olemaan juttelematta pitkän työpäivän aikana. Jutteluiden osana oli spekulaatiot toisten hommista, joihin ainakin osittain vitsinä sisältyi heitot, että toiset vaan laiskottelee.
